Se oli aivan uudenlainen tunne. Raivoa ja itkuisuttaa, mutta päänahka kihelmöi. Kylmästi. Tuntui kun sata neulaa olisi työnnetty päähän yhtä aikaa. Se painoi alas minua. Olisin halunnut räjähtää ja heittää kaiken tieltäni. Ne ihmiset. NE saivat minut hulluksi. Yritin turhaan olla ystävällinen. Yritin turhaan puskea eteenpäin. Eikä kukaan ollut siinä.. ei kukaan ymmärtänyt. Kädet tärisivät ja vatsassa velloi. Halusin oksentaa kaiken pois. Ja minua ärsytti turha lässytys taustalla. EI KIINNOSTA! En jaksanut ihmisten paskaa. En jaksa! Eikä kukaan anna turvaa ja ymmärrystä. Ei kukaan osaa muka vastata.. Halusin itkeä mutten voinut. Toivoin vain, että ne kuolisivat pois siitä. Ärsyttämästä minun elämääni. Yht äkkiä en halunnut tehdä mitään. En halunnut nähdä ystäviänikään.