Se oli aivan uudenlainen tunne. Raivoa ja itkuisuttaa, mutta päänahka kihelmöi. Kylmästi. Tuntui kun sata neulaa olisi työnnetty päähän yhtä aikaa. Se painoi alas minua. Olisin halunnut räjähtää ja heittää kaiken tieltäni. Ne ihmiset. NE saivat minut hulluksi. Yritin turhaan olla ystävällinen. Yritin turhaan puskea eteenpäin. Eikä kukaan ollut siinä.. ei kukaan ymmärtänyt. Kädet tärisivät ja vatsassa velloi. Halusin oksentaa kaiken pois. Ja minua ärsytti turha lässytys taustalla. EI KIINNOSTA! En jaksanut ihmisten paskaa. En jaksa! Eikä kukaan anna turvaa ja ymmärrystä. Ei kukaan osaa muka vastata.. Halusin itkeä mutten voinut. Toivoin vain, että ne kuolisivat pois siitä. Ärsyttämästä minun elämääni. Yht äkkiä en halunnut tehdä mitään. En halunnut nähdä ystäviänikään. 

Huudan, huudan, huudan, huudan ja kukaan ei vastaa. Ääni kaikuu ja juoksee pitkin seiniä. Raivoan, arvostelen, katkeruudessa pyörin ja joku vastaa. Se joku tuomitsee, hylkii, paasaa ja syrjii. En ole kiitollinen, vähättelen. 

En jaksa. 

Herään, koira ulos, juon aamukaffet, syön, katson telkkaria ja menen koneelle. Tylsää normielämää. Sillä aikaa, kun muut lintsailee ja mutisee töistään. Sillä aikaa, kun minä lasken päiviä siitä, kun valmistuin ja en ole löytänyt töitä. Ja joka puolelta tuntuu tulevan negatiivista kyselyä siitä. Onko minun vikani, ettei löydy mitään. Että kaikkeen vaaditaan sen alan koulutusta tai työkokemusta. Vaikka kyseessä olisi perunankuorintaa. "Vaaditaan kokemusta pizzanpaistosta" .. niinkuin sitäkään ei voitaisi opettaa..? Vai pitääkö ihan kurssi käydä, jotta osaat paistaa pizzan? 

.. ja aivan kaikessa. Välillä pää vaan räjähtää. Pahinta on kun ei puhuminen auta, Ei edes tekeminen eikä positiivisuus. Vaikka edistyisi jossain, lokaa tulee aina niskaan lisää ja lisää. Ei tätä jaksa. Juuri eilen sanoin, että jos minulla ei olisi ketään en jaksaisi elää ja yrittää. 

Koska Blogit.fi päätti olla kuspää ja poistaa koko hiton palvelun, blogit yms. ja tehdä uuden sivuston, minä ajattelin olla myös kuspää ja tehdä kokonaan uuden blogin eri sivustolla. Koskaan en tuu käyttää heidän "uutta" shittiä. Mun blogi oli nuhjunen, vanha ja täysin urpo, mut sillä on tunnearvoa..! 

Joka tapauksessa tästä tulee mun uusi avautumispaikka. Tuskin tulee seuraajia, en sellasia kyl edes halua, koska mä kirjotan blogia vain itselleni ja sellaisille ihmisille, joille halua viestittää jotakin, mutta sitä on hankala sanoa ääneen. He löytävät kyllä itse perille. Ja tuntemattomat tuskin edes tajuaa mun postauksia, koska ne saattaa olla aika inside - henkisiä tai sitten lukija on vaan perusääliö massateini, joka kirjottelee .. okei lopetan. Eiköhän nykynuorisonkin nuijimistukio tule vielä aikanaan. 

- M